PÄÄKIRJOITUS

Tämä palsta on tunnettu minun aikaisemmilta kotisivuiltani. Nyt palsta on palannut tänne uudeen Viihdekomppaniaan, uusimpaan Viihdekomppaniaa.
Ensimmäinen viihdekomppania oli Mikrobitin palvelimella, kunnes irtisanoin tilauksen, kun lehden tilaus kallistui. Samalla myös kotisivut lakkasivat. Siirsin sivuston Passagen.se palvelimelle. Palvelin poksahti talvella 2014, jolloin löysin Suntuubin. Keväällä 2019 Suntuubi tiedotti, että vuoden kuluttua palvelu lopeteraan, jolloin löysin tämän hienon Webnoden. 

Tänään, 30 kesäkuuta 2020 Suntuubi lopetti toimintansa, kuten kuvasta näet.
Nyt yksi ja ainoa Viihdekomppania on tämä sivu, jossa olet juuri nyt. Viihdekomppanian sisarsivu on Tarinasaitti. 

Suntuubin ruotsin kielinen kertomussivusto, Novellsajten, on myös muuttanut Webnode.se sivulle.
Toinen ruotsin kielinen kertomussivusto, Kapitel1.se, on ilmeisesti lakkautettu. Ensin Kapitel.se sivuston keskustelufoorumissa nettitrollit alkoivat riehua, ilmeisesti virtuaalirahan louhintaa. Sitten sivusto meni epäkuntoon ja hyvin hitaaksi, kunnes sivusto lakkautettiin. Luvattiin, että sivusto aukeaisi uudelleen keväällä 2019 mutta näin ei käynyt. Nyt koko sivusto on täysin poissa. 

Vitsirakko löytyy Facebookista suomenkielisenä että ruotsinkielisenä, Vitsblåsa.

Media-sivusto on Wordpress-blogissa.

Ravintola-sivusto oli jonkin aikaa Vuodatus.net blogissa mutta sen poistin, kun sen päivitys olisi ollut työlästä; ravintolat, eteenkin pizzeriat jatkuvasti vaihtavat nimeään verosuunnittelun vuoksi; pizzerian omistaja siirtää ravintolansa sukulaisen nimiin mutta käytännössä itse sitä pyörittää. Kumma, kun viran0maiset eivät tätä ole hiffanneet. Verohan on aina maksettava tai verovirasto pistää hyrskyn myrsknyn kuten Urmas Viilunki tapaa räägita televisioonis. 

Harmi kun Passagenin palvelin poksahti, kun siellä koko sivusto oli keskitetty. Nyt sivuni on siroteltu eri paikkoihin, tosin hyvänä puolena on riippumattomuus nettihäiriöistä; jos sivusto A olisi alhaalla niin todennäköisesti sivusto B yhä polskuttaa. 

Mikrobitin palvelin oli kaikkein parhan, kun siellä ei ollut mainoksia mutta tilaushintaa korotettiin pilviin. Silloin ja myös Passagenin aikaan oli soma vieraskirja osoitteessa Freebok.net, kunnes sivusto lakkautettiin ja nyt osoitteessa on huijaripornoa. Älä mene sinne, jos et halua riskeerata troijalaisia. Tässä alhaalla näet Freebokin vieraskirja-osoitteen mutta sinne ei kannata surffata, kun heti huijariporno troijalaisineen pomppaa silmille. 
(https://www.freebok.net/books/jtdirekt/view.html) Linkki on vain museokamaa.

Suntuubissa oli hyvä vieraskirja mutta nyt, 30 kesäkuuta 2020, sekin on historiaa. Harmi, kun täällä Webnodessa ole vieraskirjaa. Onneksi kopioin Suntuubin vieraskirja merkinnät tähän:
Nimi: Moi mies23.12.2016 01:39 Moi vaan hienot sivut
Vastaus: Kiitoksia! Kiva kun pidät sivuistani :) Lisää kertomuksia on luvassa suomeksi sekä ruotsiksi.
Nimi: Laserskater
Kotisivut: https://laserskater.suntuubi.com/29.07.2014 14:06
Aivan upea SciFi tarina tuo "Uudet Ajat". Luin sen jo vanhalta sivustoltasi.
Vastaus: Kiitoksia! Laitan jatkoa Uudet ajat kertomukseen kunhan ehdin. Työn alla on kertomuksen sisar-kertomus "Sydän tahtoa täynnä" sekä "Parhaat vuodet". 

Ensimmäinen chattailu kokemukseni on vuodelta 1997, jolloin lainamodeemilla ja tietokonelehden kokeiluliittymällä (Tele2) ensimmäisen kerran kokeilin internetiä. Päädyin Ruotsin postin silloiseen Torget.se sivulla olevaan chattiin, jonka osoitteen olin nähnyt postilaitoksen ilmaisesta nuorisolehdestä, OSA. Siellä esiinnyin "Parhaat vuodet" kertomuksen Jim-Adolfina. Väitin mm opiskelevani poliisikorkeakoulussa. Jotkut tytöt sanoivat, että he rakastavat uniformuja. Enää Torget.se sivusto ei ole entisensä eikä siellä ole chattiakaan. 
Kuukauden kuluttua kokeilu nettiliittymä päättyi ja olin kokonaan ilman internetiä. Silloin kirjoittelin kyseistä kertomusta sekä piirtelin vanhoihin kouluvihkoihin, kun netti ei ollut aikavarkaana. 90-luvulla ei myöskään ollut sosiaalisia medioita. Kouluvihkot olivat eräänlaisia analogisia kotisivuja. 

Vuonna 1999 sain joululahjaksi Telian internet-liittymän, joka aluksi oli modeemiliittymä, joka päivitettiin vuonna 2000 tai 2001 nykyiseen ADSL-liittymään. Harmi, kun Telialla ei ole tähän taloon valokuitukaapelia. Olisi ainoastaan Telenorin tytäryhtiö Bredbandsbolagetilla ja Comhemillä. Minulla on myös Comhemin ilmainen nettiliittymä. 

Vuonna 1999 chattailin paljon Radio Novan Chatissa.
Ehkä radioasema kuului jo silloin netissä, mutten osannut tai uskaltanut kuunnella, ettei nettimaksu nousisi pilviin. Novalla oli silloin mainio yksinkertainen Sininen eläintarha Chat. Sielläkin esiinnyin Jim-Adolfina, joka huvitti monia ja joitakin ärsytti kun vaikutti siltä, että Jim-Adolf hahmo puhui yksinään. Tarjoitin puhua kaikille, jotta joku alkaisi kommentoida ja sitten saisin juttuseuraa. Niin sainkin. Parhaimmat juttuseuralaiset olivat Nupo-tyttö Kyyjärveltä sekä JV-jätkä Helsingistä. JV:n kanssa aloitimme yhteisen kertomuksen kirjoittamisen, joka löytyy osoitteessa Frendit ja viholliset osa 1. Kirjoitimme sähköpostitse. Sähköpostiosoitteessa oli etunimeni, jonka väitin olevan vain IT-tukihenkilö.
Nupon kanssa olin sähköpostikirjeenvaihdossa kunnes hän lopetti koulunkäynnin ja ei enää ollut pääsyä nettiin (!) ehkä hänellä oli munaa tiedossa eikä ehtinyt kirjoitella toiselle munamiehelle :) 
Hänelle lähetin kunnan piikkiin kirjekuoeressa musiikkikasetin, johon olin äänittänyt mm Turo's Hevi Geen biisejä sekä kappaleiden selostamista omalla äänelläni. Nupo ilahtui ja lähetti kunnan kautta valokuvansa, jossa hänellä oli jokin akne. Hän itse sanoi kirjeessään, että toivottavasti ei tavallisesti ole noin karmean näköinen. Lisäksi hän lähetti postikortin, johon hän oli liimannut itse ottaman kuvan turkulaisesta ravintolalaivasta
Papa Joe, joka oli tai on yhä Aurajoen laiturissa. Ehkä olisin saanut pimppaa Nupolta, jos olisi asuttu lähempänä ja en olisi liian ujo. 

Samoihin aikoihin, 1999-2002, oli mukavia aikoja; itselläni oli OSA-palkkaus kunnan postiosastolla, jonka se samperin rykijä kollega pilasi, kun hommasi työtehtäviä toisilta osastoilta puhuen pomon kanssa selkäni takana.
Helppo oli pompotella ylikilttiä palkkatukityöläistä. Lisäksi rykijä oli hyvin rasistinen ja ilkkuin vuoden 2001 Lahden doping-skandaalilla, yleistäen kaikki suomalaiset fuskaajiksi.
Siitä en kerro tässä sen enempää, sillä olen kertonut rykijästä paljon aikaisemmilla kotisivuillani, jotka ovat nyt historiaa. Rykijästä olen kirjoittanut myös Tarinasaitilla; katso kertomukset Uudet ajat sekä Sydän tahtoa täynnä 2, joissa rykijä-ukkeli on naisen roolissa; Uudet ajat kertomuksessa nimellä Oili Lehmusvuori ja Sydän tahtoa täynnä nimellä Olga Lindberg. Paljastettakoon sen verran, että rykijän oikea etunimi on sama kuin Sydän tahtoa täynnä kertomuksen Andersin isä-ukko. Sukunimi on oikea. Uudet ajat kertomuskessa sukunimi on suomeksi.

POKEMON KUSKINA

Muutama vuosi sitten jouduin olemaan työkaverilleni, työkaverilleni, Pokemon-kuskina; hän pelasi ja minä ajoin. Se oli työlästä, kun ei tiennyt kuinka nopeasti pitää ajaa ja samalla tarkkailla liikennettä. Työkaveri ärhenteli välillä, että takana tulee auto ja pitää ajaa nopeammin mutta sitten taas hänen Pokemon-jahti... Pelatessaan hän noitui kuin miehet autoremontissa.
Kevensin sydäntäni Facebookissa Suomen poliisin sivulla, jonne ihmiset kirjoittelivat hyviä ideoita mutta poistin kaiken, etteivät sukulaiset näkisi ja sitten läpättäisivät ympäriinsä... Ennen poistamista kopioin kaiken talteen ja se on tässä alhaalla:

"Liikenneturvallisuudesta"
Minä: -Väsyneenä töiden jälkeen ei myöskään pitäisi ajaa autolla. Joskus on vaikea sanoa ei, jos työkaveri pyytää mm. Pokemon-kuskiksi, jotta tämä voisi pyydystää hahmoja. Kun sanon, että väsyttää, niin hän vähättelee ja kutsuu akaksi mutta kun lähden ajeluttamaan ja sattuu huolimattomuusvirheitä tai kuten tänään; olin lähellä ajaa punaisia vasten, ellei hän olisi sitä huomauttanut. Kyseessä oli "Asiakkaankadun" ja Torikadun risteyksessä olevat liikennevalot; punainen paloi ensimmäisissä liikennevaloissa mutta vähän matkan päässä paloi vihreät, joita katsoin. Kauimpana olevat valot ovat lähinnä busseille. Ei ollut varsinaista vaaratilannetta. Toisinaan hän pyytää Pokemon-kuskiksi; minä ajan ja hän apumiehen paikalta etsii Pokemoneja. Oikeastaan tämä on fuskia, kun Pokemon Go -pelin ideahan on ulkoilu. 
"Jheknight": -Pitäisiköhän sun vaan sanoa, että pitäisiköhän sun jättää noi lastenpelit sikseen ton neidittelyn sijasta.
Minä: -Paremmin sanottu kuin tehty. Hän on kolmekymppinen ja tosiaan tulisi lopettaa Pokemon-pelaaminen. Hänellä kova tahto ja helposti alkaa vittuilla jos hänelle menee määräilemään. Just se on ongelma. Olen liian ylikiltti ja konfliktin arka. Minulla on niin sanottu hapankauhu. Työkaverianin kutsun muiden kavereiden kesken karhuksi, kun helposti hermostuu pienestäkin vastoinkäymisestä. Tiedän, että kyseessä on hänen toimintarajoitteensa. Hyvätuulisena hän on ihan mukava. 
Dimitri R. -Vittuile takasi. Kaverit, jotka haluavat vaan hyötyä, eikä välitä sun väsymyksestä, ei oo oikeesti kavereita.
Minä: -Tänään hän tahtoi vain nähdä eräs palopaikka; viime yönä eräs karkkikauppa kaupungin ulkopuolella olevalla kauppakeskuksella ryöstö poltettiin. Hän haluaa aina käydä katsomassa palopaikkoja. Hänellä ei ole ajokorttia eikä viitsi pyöräillä tai mennä bussilla. Joskus hän antaa bensarahaa mutta se on yleensä pikku summia, kun hänellä ei ole enempää rahaa. Bussit maksavat enemmän. Hänen on vaikea säästää rahaa ja joskus kutsuukin minua saituriksi.
Pia H. -Kuule, näytä sille svedulle keskarii kunnon finnjävelin tapaan ja me nappaa parit folkölit.
Anne K. -Sano laiskas jonsei ite viitti pyöräillä tms

Minä: -Helpompi sanottu kuin tehty. Toisinaan pystyn sanomaan ei.
Heikki E: -Pokemon kuskiks, mie kuolisin naarruun jos minnuu joku pyytäs pokemon kuskiks.
Päivi H: -Anteeks, mutta mikä on pokemonkuski?
Minä: -Oikeastaan minuakin naurattaa, sillä Pokemonin ideahan on kuntoilu. Oikeastaan on fuskaamista, kun pyytää Pokemon-kuskiksi. Olen yrittänyt monesti sanoa hänelle, että pyörällä tai kävellen olisi helpompi jahdata Pikatsuja. Autolla on vaikeaa, kun pitää ottaa huomioon muu liikenne.
Minä: -Päivi H. Ajaa autolla samalla kun hän apumiehen paikalla etsii kännykällä Pokemoneja. Hän yrittää etsiä n k Pokemonkartan avulla mutta viime aikoina karttapalvelu on reistaillut. Ihan järjetöntä bensanpolttamista ja sitten saa jatkuvasti olla tankkaamassa.
Kimmo A: -Pillun toivossa koetat mielistellä pokekuskina. Työkaveri käyttää hyväkseen.
Minä: -Työläintä on, kun hän kiroilee kännykälleen, kun koko ajan Facebook Messengeristä tulee viestejä, kun hän yrittää keskittyä Pokemon metsästykseen. Kiroilu häiritsee liikenteeseen keskittymistä. Minua ei Pokemon kiinnostaisi ja olenkin sanonut siitä, mutta hän ei sitä käsitä vaan vastaa, että hänhän pelaa eikä ymmärrä, että minusta Pokemon on tylsää ja hänen mielestänsä tämä olisi kaverin auttamista. Muutama vuosi olin hieman ihastunut häneen mutta nyt vain kaveripohjalta. Tämä järjetön passaaminen johtuu ihastusajoilta (emme ole koskaan olleet parisuhteessa). Jotenkin passaamisesta on tullut tapa.
Milja H: -Tuohon on tasan yksi ratkaisu: että opettelet sanomaan EI. Niin kauan hyppyytetään kuin antaa se tapahtua.
Risto H: -Pokemonkuski? Hah. Juoppokuskiks ennen sanottiin :)
Minä: -Se on totta. Pitää yrittää sanoa useammin ei. Hän itsekin on kehottanut sanomaan ei, kun toinen työkaveri muutama vuosi sitten usein pyysi kyytiä lähikauppaan. Nyt häneltä itseltä on karannut mopo käsistä ja oppinut liian hyvälle. Pitää sanoa ei, kyllä tiedän, että hän ymmärtää, etten voi jatkuvasti olla kuskaamassa." Huvittavia kommentteja. Vielä silloin Facebookissa ei ollut järjettömiä nettitrolleja.
Mikä ärsyttävintä; sama duunikaveri matkalla viikko-ostoksille autossa alkaa heti inistä ja hermoilla, kun tulee pienikin liikennevirhe ja alkaa haukkua huonoksi kuskiksi. Hänellä ei ole edes ajokorttia. Joskus hän alkaa kinastella, että miksen lähettänyt tekstaria ennen kuin tulin hakemaan häntä "Sepänkadulta", vaikka lähetin kotirapusta. Tekstari jostain syystä oli mennyt viiveellä perille, eikä hän sitä usko; väittää minun valetelevanini tai minun kännykässäni olisi vika. Vikahan on televerkoissa. 

Toukokuun 2020 alussa, kun olin sairaana; kuume ilman nuhaa. Maku- ja hajuaistit olivat poissa eli ehkä oli kevytkorona. Ei ole diagnosoitu. Kävin kylläkin terveyskeskuksen päivystyskeskuksella, kun viikonloppuisin terveyskeskus on kiinni eikä arkenakaan sinne pääse noin vain juuri koronan takia. Joka tapauksessa päivystyskeskuksella sairaanhoitaja otti vastaan ja ulkokatoksen alla otti verikokeen ja suoritti pieniä tutkimuksia. Hän kehotti olla tapaamasta ketään eli kotikaranteeni siltä varalta, jos olisi lievää koronaa. 
Muutamana päivänä duunikaveri ehdotti jäätelön syömistä naapurikunnan juna-asemalla, jota kutsuttakoon tässä "Härkäsen asemaksi". En tietenkään lähtenyt, kun kuumeisena ei huvita eikä pidäkään lähteä autoilemaan. Ehkä duunikaveriinkin olisi tarttunut, jos kyseessä oli korona. Hän ei uskonut, että kyseessä voisi olla kevytkorona. Hän jankutti tekstiviestitse sekä Facebookin Messengerissä, että nyt tai ei koskaan. Hän myös ehdotti, jos saisi tulla minun luokseni eikä kuunnellut, kun sanoin sairaanhoitajan tapaamiskiellon. 
Kuumeilu kesti noin kaksi viikkoa. Kun oli palannut töihin, niin yhä hän pikku vittuili eikä vitsaile kuten aikaisemmin. Ehkä hän on ärtynyt, kun poikaystävä kandidaatti. Tobbe, ei hänelle viestittele. Tobbella on mielenterveydellisiä ongelmia. Taitaa myös duunikaverillakin Muumit olla kadoksissa. Tobbesta hän kuitenkin silloin tällöin keventää sydäntään minulle ja ohjaaja Ankille. Hyvä kun ohjaajalle sillä hänelle on helppo minunkin keventää sydäntäni duunikaveristani. Muuten, hän on oululaislaulajattaren kaima, jonka esikoiskappaleensa oli Semmoinen mies (tätä kappaletta laulaja inhoaa ja katuu). Hänen itse tekemänsä kappaleet ovat mm Leijonakuningas, Elefantin paino, Hiljasii heeroksii sekä Bäng Bäng typerä sydän. Vuonna 2022 hän teki etäduettona biisin Ed Sheeranin kanssa. Hänen kappaleistansa tulee mieleen duunikaverini, kun on samanniminen; ainoastaan yhdellä O-kirjaimella ja ilman A-kirjainta.